Mukamas bollywoodia

Kaupungin syrjäisimmässä elokuvateatterissa on alettu esittää intialaisia elokuvia. Tähän mennessä niitä on pyörähtänyt kaksi, jotka kävimme siipan kanssa katsomassa. Kolmas esitetään tällä viikolla. Matka elokuvateatteriin on pitkä ja liputkin ovat kalliit, mutta kun tällaista on tarjolla, ei haittaa.

Elokuvia on mainostettu bollywood-elokuvina. Ehkä ne Suomesta katsottuna onkin, varsinkin jos ei tunne genreä. Mutta oikeasti juttu on niin, että kaikki intialaiset elokuvat eivät ole bollywood-elokuvia. Bollywoodilla viitataan Mumbaissa (jonka entinen nimi on Bombay) tehtyihin hindinkielisiin elokuviin, joissa yleensä on paljon tanssia, laulua ja romantiikkaa. Ensimmäisen meidän kaupungissa esitetyn elokuvan tekopaikkaa en tunne, mutta siinä ei ollut ainuttakaan tanssia, laulua eikä rakkaustarinaa. Sikäli vähän pettymys, mutta omassa tyylilajissaan tämäkin elokuva oli ihan hyvä.

Kaksi seuraavaa elokuvaa, joista toinen siis meni jo ja toinen on vasta tulossa, eivät todellakaan ole bollywoodia, sillä molemmat ovat punjabin kielisiä ja Punjabissa tehtyjä elokuvia. Toisin sanoen näillä elokuvilla ja bollywoodilla ei ole muuta tekemistä toistensa kanssa, kuin että molemmat tulevat Intiasta.

Tämän marinan jälkeen todettakoon, että on tosi hienoa päästä katsomaan ihan uusia intialaisia elokuvia isolta kankaalta. Vähän näyttää siltä, että suomalaiset eivät ole vielä löytäneet näitä helmiä. Viimeksi meitä oli elokuvateatterissa 15 katsojaa, joista siippa ja minä olimme ainoat valkoihoiset, jotka emme ymmärtäneet punjabia. Muut nauroivat vitseille, joita ei ollut tekstiin käännetty, ja vain meiltä kahdelta ne vitsit menivät ihan ohi. Mutta ei se mitään, elokuva oli hieno silti, ja ainakin minä nautin kovasti.