Hakukone löytää

Etsin netistäjoitakin joogaan liittyviä asioita suomeksi. Hakukone löysi ainoastaan tämän minun blogini. Kiva, voin lukea mitä olen aiheesta aiemmin kirjoittanut.

Ei mutta oikeasti, eikö näistä kirjoita kukaan muu? Onneksi englanniksi löytyy vaikkas mitä.

Katse nenänpäässä

Vaihdoin aamuharjoitukseni meditaation sellaiseen, jossa silmiä pidetään vähän raollaan – tarkka ohje on yksi kymmenesosa auki, eli yhdeksän kymmenesosaa kiinni – ja katse kohdistetaan nenänpäähän. Dhristi eli silmien kohdistus on siis sama kuin sadhanassa pitkän mantran aikana.

Sadhanassa kesti varmastikin vuosia, ennen kuin tajusin miten katseen kohdistus menee. Ohje kun on, että katse kohdistetaan nenänpäähän. Luulin pitkään, että on tarkoituksena katsoa nenänpäätä. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että ei, katse vaan suuntautuu nenää kohti, mutta varsinaisesti ei katsota mitään. Silmät ovat pehmeinä, ne eivät rasitu, kun niitä ei tarvitse käyttää katselemiseen ja katseen varsinaiseen kohdistamiseen. Itse asiassa nenä ei välttämättä edes näkyisi, koska silmäluomet ovat edessä. Yogi Bhajan kertoo jollakin luennollaan, että hän näkee nenänsä päällä koko Universumin, ja vasta siitä kommentista aloin pikkuhiljaa hoksata mistä tässä dhristissä on kyse.

Katseen kohdistaminen nenänpäähän on itse asiassa kehon lukko eli bandha, joka keskittää mielen. Samalla aivojen otsalohko ja käpylisäke aktivoituvat. Silmäluomien pitäminen yhden kymmenesosan avoinna stimuloi näköhermoa niin, ettei se kokonaan tipahda käytöstä pois. Se ikään kuin pysyy hereillä. Samalla silmäluomien asento rauhoittaa, ja lisää intuitiota.

Voihan vatsa

Vatsa on vaivannut ja se tuli koko ajan kipeämmäksi. Mietin jo päivystykseen lähtemistä, vaikka eivät googeloimani umpilisäkkeen tulehdus tai muutkaan tunnetut, äkilliset, kipua aiheuttavat vatsavaivat tuntuneet sopivan. Lopulta koko vatsa oli iso pallo, kosketusarka ja kipeä niin ylhäältä, alhaalta kuin sivuiltakin, ja viikonloppu edessä.

Onneksi mieleeni juolahti kokeilla erästä homeopaattista valmistetta. En suosittele kenellekään omin päin tehtyjä homeopaattisia kokeiluja, vaikka itse niitä joskus harvoin teenkin, kun en saa homeopaattiani puhelimella kiinni. Mutta minulla on homeopatiasta vuosikausien kokemus, ja jonkinlainen ymmärrys siitä, miten homma toimii. Homeopaattisten lääkkeiden logiikkaan kuuluu, että yhden aineen jälkeen pitää todennäköisemmin ottaa jotakin ainetta kuin joitakin toisia. Aine, jota kokeilin, on sellainen, joka seuraa hyvinkin suurella todennäköisyydellä kahta aiemmin ottamaani ainetta. Siitä se mieleeni juolahtikin. Ja kun luin aineen kuvauksen, tuntui se kokeilemisen arvoiselta. Ja kappas vaan, niin alkoi vatsa parantua.

Vatsakipujen takia jäi tämän aamun sadhana väliin, sen verran vaivaa oli vielä aamulla. Nyt vatsa tuntuu jo niin hyvältä, että huomenaamuna pystyn todennäköisesti tekemään taas oman harjoitukseni kokonaan. Tänään tein mitä pystyin.

Se vaan välillä ihmetyttää, miten kaikki tämä voisi olla lumevaikutusta. Jotkut kun ovat sitä mieltä, että homeopatia on pelkkää humpuukia, ja aineiden vaikutus vaan lumetta. Jos niin on, minä olen ihan käsittämättömän hyvä suggestoimaan lumevaikutuksen itselleni. Kumma vaan, että suggestoiminen ei onnistu ilman niitä pieniä, valkoisia rakeita.

Kolmas silmä

Huomaan, että sen nimen käyttäminen vähän ärsyttää. Kyllä, kyseessä on kolmas silmä, jolla me näemme kaikkein parhaiten. Mutta silti nimi kuulostaa minun korvaani vähän turhan mystiseltä. Kun kyseessä on ”vain” ihan tavallinen chakra – sikäli kuin mikään chakra voi olla mitenkään tavallinen. Ja tiedän hyvin, että jo chakrat saattavat jonkun muun mielestä kuulostaa mystisiltä. Minusta chakrat ovat arkinen asia, mutta sen yhden kutsuminen kolmanneksi silmäksi pomppaa minun asteikolla yli.

Sitä paitsi jos ihmistä kehotetaan joogatunnilla keskittymään kolmanteen silmään, mutta unohtuu mainita missä se sijaitsee, ei ihmisellä välttämättä ole mitään hajua mihin kehon osaan tietoisuus pitäisi viedä. Suuntaus voi arpapelillä mennä kertakaikkisen vikaan, ja lähennellä vaikka ensimmäistä chakraa kuudennen sijaan. Mutta jos puhutaan otsakeskuksesta, se jo kertoo suuntaa aika hyvin. Itse mielelläni kehotan suuntaamaan tietoisuuden ja katseen kulmakarvojen väliin. Silloin koordinaatit ovat melkoisen selvät. Vaikka jos ihan tarkkoja ollaan, otsakeskus sijaitsee vähän kulmakarvojen välisen keskipisteen yläpuolella. Sen oppii kyllä tuntemaan jossakin joogapolun vaiheessa, niin kuin muutkin chakrat.

Pitkät jalat

Olin vaateostoksilla. Uuteen työhön sisältyy sellaisia kokouksia, joihin en taida kehdata mennä lenkkareissa ja vanhoissa, kulahtaneissa farkuissa ja hupparissa. Sitä paitsi tänä vuonna minulta on hajonnut kahdet farkut, molemmat kulivat puhki haaroista. Yhdet siniset, jotka olivat ohutta farkkua ja siksi ne eivät montaa vuotta kestäneetkään. Ja ainoa mustat farkkuni, ehkä kymmenen vuotta vanhat, joita olen pitänyt kun on pitänyt pukeutua vähän siistimmin. Suoria housuja en juuri käytä, ja siksi mustat farkut ovat minun paremmat housut.

Menin ostoksille samaan tavarataloon, josta olen jo vuosia farkkuni ostanut. Sain heti myyjältä apua, mikä on farkkuostoksilla melkein välttämätöntä. Mutta kuinkas kävikään, olisin voinut ostaa useammatkin ei-siniset farkut, mutta vain yhdet sopivat löytyivät. Onneksi edes ne, nyt on taas mustat virkanaisen farkut kaapissa. Syy siihen, miksi useampia farkkuja ei löytynyt, on pitkissä jaloissani. Lahkeiden pituus pitäisi olla 34 tuumaa, ja sellaisia ei sitten kuulemma löytynyt kuin ne yhdet. Ei, vaikka myyjä kysyi toiseltakin myyjältä. ”Tämä on tavaratalo, eikä meillä voi olla kaikkia kokoja tarjolla”, totesi myyjä. Jaaha, kiitos vaan. En olekaan vähään aikaan kuullut muistutuksia siitä, että en ole standardikokoinen. Ainakaan alaosastani, melko helposti löydän sentään yläosan vaatteita, alaosaan en niinkään.

Pitkät jalat, jotka hankaloittavat farkkujen ostamista, tekevät myös joistakin jooga-asanoista raskaita. Suurin piirtein kaikki jalkojen nostot ja kannattelut ovat sellaisia, enkä minä niissä hyvä olekaan. Egoni puolustautuu aina sillä, että minulla on pitkät ja painavat jalat, mikä on myös ihan tosiasia. Tosiasia, jota ego käyttää syynä ja selityksenä sille, että en jaksa, vaikka oikeasti en tarvitsisi mitään syytä jaksamattomuudelleni. Joogassa kun ei ole kyse mistään kilpailusta tai suorittamisesta.

Vitsailua

Sadhanassa pitkän mantran aikana eteeni ilmestyi Ganesha-jumala. Meditointi ja mantraaminen menivät ihan sekaisin hetkeksi aikaa, kun näky alkoi naurattaa niin kovasti. Hetken hekoteltuani sain koottua itseni, ja jatkettua.

Tämän vitsin taustalla on tarina oppilaasta, joka oli meditoimassa opettajansa kanssa. Oppilaan etten ilmestyi kaksimetrinen sininen Buddha. Hän kysyi opettajaltaan hämmästyneenä, mitä hänen pitäisi tehdä. Opettaja vastasi: ”Jatka meditointia, kyllä se pois menee”. Varsinkin kundaliinijoogaopettajakoulutuksen aikaan tähän tarinaan tuli palattua moneen kertaan. Kuuntelin vähän kateellisenakin, kun muut kertoivat mitä olivat nähneet ja kokeneet meditaatioiden aikana. Minä en koskaan nähnyt tai kokenut mitään vastaavaa. En mitään. Totta kai tiesin, ettei meditaation tarkoitus ole seikkailla aistimaailmassa, mutta silti jokin pieni pyrähdys olisi voinut olla kiva. Mutta kun ei, niin ei. Välillä kollegat suunnittelivat raahaavansa aamumeditaationi aikaan minun ikkunan taakse sinisen Buddhan, koska oma mieleni ei tuota meditaation aikana mitään näkyjä.

Näiden tapahtumien jälkeen ei ole ihme, että meditaation aikana ilmestynyt Ganesha kävi hyvästä vitsistä. Mutta tarinan opettaja oli ihan oikeassa, Ganesha meni pois kun vaan jatkoin meditointia.