Blowin' in the wind

Joko mä sanoin että täällä tuulee.

Hiking and biking

Näin meidän päivät täällä kuluu.

Lahkeet patikointiasentoon ja menoksi.

Pyöräilystä ei taaskaan oikein ole kuvia. Ehkä pitää ehdottaa siipalle kypäräkameraa, niin että kuvaus hoituisi vauhdissa.

Niin kova tuuli, ettei pyörä pysy pystyssä ilman ajajaa. Tuulee koko ajan, paitsi yöllä. Jotenkin hermostuttaa jatkuva tuuli, se tekee minut vähän ärsyyntyneeksi. Vinkuu ja viheltää eikä kuule mitä toinen sanoo.

Pyörävuokraamon brittimies kutsui tätä nimellä breeze, ja sanoi että oikea tuuli on tällä saarella sitten ihan eri asia, tämä on vaan tällainen 20 m/s puhaltava vire. Onneksi tuuli ei juurikaan, yllättävää kyllä, haittaa pyöräilyä. En tiedä mistä se johtuu, ainakin hyvistä pyöristä. Meillä on maastopyörät, että päästään eteenpäin sorateilläkin, mutta älyttömän hyvin pyörät rullaavat myös maantiellä.

Jos suunnittelette pyörien vuokraamista Lanzarotella, voimme lämpimästi suositella liikettä nimeltä Revolution Bikes. Sitä pitää mukava brittipariskunta, pyörät ovat ensiluokkaisia ja palvelu älyttömän hyvää. Sitäpaitsi täällä pyöräilevät kaikki kynnelle kykenevät, meidänkin hotellin matkalaukkuhuoneessa on enemmän polkupyöriä säilytyksessä kuin matkalaukkuja. Huoneeseen pyöriä ei saa tuoda, me kysyimme.

Me käymme joulun viettohon

Pako maasta, taas kerran. Ja rutiineihin kuuluu sen verran hidas matkustaminen, että ensimmäinen yö vietetään vielä kotimaassa, lentokenttähotellissa. Koska emme asu erityisen lähellä lentokenttää, ja lento lähtee yleensä joko tosi aikaisin aamulla tai vain anivarhain, on mukavampi laskeutua lomalle vähitellen. Lisäksi matkustaminen, joka on joka tapauksessa raskasta ja väsyttävää, jakaantuu näin kahdelle päivälle eikä käy siksi niin pahasti voimille.

Veimme matkalaukut jo terminaaliin, eli meidän ei tarvitse aamulla enää huolehtia niistä. Lehtokin lähtee vasta kahdeksalta, eli ehdimme hotellin normaalille aamiaiselle, joka alkaa kuudelta. Sitä aikaisemmin on tarjolla suppeampi varhaisaamiainen aikaisin lähteville. Koska meidän arki on aika vaatimatonta, kuuluu lomiin pieniä ylellisiä asioita. Yksi niistä on se, että tässä hotellihuoneessa on sauna. Saunoimme siis, ja söimme alakerran ravintolassa. Ihan kohta minulle tulee noutaja, tunnen jo kuinka silmiä alkaa painaa ihan jo sekin, että syksy on onnelisesti takana ja loma edessä. Kohta onkin sitten jo kevät.

Oikein ihanaa joulua kaikille. Rauhaa ja lepoa. Muistakaa kohtuus kaikessa, ja sitten kun olette syöneet ihan liikaa, jooginen konsti eli timantti-istunta, joka helpottaa ylensyöntiä ja ruuansulatusta jo muutamassa minuutissa.

Vastaanottaminen on lahja antajalle

Sopivasti vuodenaikaan ja tietenkin joulunaikaan liittyen on päässä pyörinyt kovasti ajatuksia antamisesta ja vastaanottamisesta. Eikä se pyörintä ole ollut pelkästään pään sisäistä, vaan olen törmännyt aiheeseen monella muullakin tavalla. Lisäksi Kundaliinijoogayhdistyksen uusimmassa jäsenkirjeessä oli parikin juttua sevasta eli pyyteettömästä palvelemisesta. Niitä voi lukea täältä.

Päässä pyörinyt ajatus on pitkälti kiteytynyt siihen, että toisen ihmisen lahjan tai palveluksen vastaanottaminen tekee sen antajalle antamisen mahdolliseksi. Minun kotikasvatukseeni kuuluu se, että ei saa jäädä kenellekään velkaa. Ja velkaa jää, jos antaa toisen antaa enemmän kuin itse antaa takaisin. Minut on opetettu, tai ainakin yritetty opettaa myös kursailemaan oikein kunnolla: ei nyt olisi tarvinnut, ihan suotta näit vaivaa minun takia. Kursailuhan on aika kummallinen tapa, siinä on kyse itsensä pienentämisestä ja siitä, että ei ota toisen lahjaa vastaan hyvillä mielin vaan vähän kuin pitkin hampain, ettei näyttäisi ahneelta.

Työssäni minulla oli tapaaminen suomenruotsalaisen herrasmiehen kanssa, joka tarjoili minulle teetä italialaisissa kengissään ja kalvosinnapeissaan. Siinä minä istuin, toimiston sohvalla, ja annoin hänen tarjoilla, ja mietin kuinka epäkohteliasta olisi kieltäytyä. Hengittelin syvään, että osaisin ottaa vastaan hänen lahjansa, asettua palveltavaksi. Lähtiessäni hän auttoi takin päälleni, ja minä kiitin hiljaa mielessäni siippaa, jonka kanssa hommaa on harjoiteltu juuri sen verran, että osasin olla autettavana. Ohivilahtava ajatus kun huomasin mitä on tekeillä, oli napata takki ja todeta että ei tartte auttaa, osaan minä pukea itsekin.

Tänään töissä hyvä työkaverini tuli työhuoneeseeni tuomaan minulle joulukortin. Ilahduin siitä kovasti, kauniista kortista, ja yritin pitää pois ajatuksen siitä, että minulla ei ollut hänelle mitään. Ei aina tarvitse olla, yritän oppia ajattelemaan, ja vieläpä niin että uskon sen itsekin. Ja kyllä minä opin.

Hiljaista

Blogistaniassa on kovin hiljaista. Niissä blogeissa, joita seuraan säännöllisesti, on päivityksiä ollut harvakseltaan. Monet ovat myös lopettaneet. Joulua kohti hiljenee vielä enemmän, mutta tuntuu siltä, kuin koko syksy olisi ollut blogirintamalla jotenkin aiempaa hiljaisempi. Täällä Joogajuttuja-blogissa on lukijoita tasaisesti, mutta keskustelu ja kommentointi on ollut kohtuullisen vaisua koko syksyn. Enkä nyt tahdo moittia teitä, lukijani, tiedän hyvin että kaikilla on kiire. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, niin sen huomaa, eikä kiireessä välttämättä jaksa kommentoida. Täysin ymmärrettävää.

Ehkä kaikki ovat olemassa siellä facebookissa, ja riekkuvat siellä, päivittävät statuksiaan, kommentoivat ja keskustelevat. Tietenkin ihan vaan oma valintani, etten minä ole siellä. Minä perustin blogin silloin, kun suurin piirtein kaikki muut olivat sen homman jo lopettaneet. Eikä tämä ole tarkoitettu valitukseksi tai moitteeksi, ajattelen tässä vaan ääneen.

Pidin siitä vanhasta Vuodatuksen blogialustasta siksi, että sieltä näki, millä hakusanalla etsiessään ihmiset olivat päätyneet blogiini. Hakusanojen näkeminen kirvoitti monta uutta postauksen aihetta. Nyt olen vähän – tai aika paljonkin – pihalla siitä, mistä satunnaiset tai vakilukijani haluaisivat kuulla lisää. Välillä tuntuu siltä, että kirjoitan liikaa tylsästä, pienestä elämästäni, ja liian vähän joogasta.  Ehkä minun pitäisi lukea lisää joogatekstejä, ja inspiroitua niistä.

Öljyhoito päähän

Vaikka pakkaset eivät ole vielä alkaneet, on lämmityskausi vaikuttanut jo niin, että päänahka on alkanut kuivua ja hilseillä. Siihen hermostuneena tein eilen sen, mitä olen pitkään suunnitellut, ja kampaajaakin asiasta konsultoinut. Tein aika hevin öljyhoidon päähäni. Sen lähtökohta oli manteliöljy, joka on älyttömän kätevä tuote sekä ulkoisesti että sisäisesti kaikkeen muuhun paitsi ruuanlaittoon.

Ensin hieroin öljyä päänahkaan. Sitten hulauttelin öljyä hiusten latvoihin. Lopuksi kampasin hiukset puisella kammalla, joka siis sekin sai öljykäsittelyn. Samalla öljy levisi päänahasta ja latvoista hiusten pituuksiin. Hiukset sykeröllä pään päällä annoin öljyn vaikuttaa ehkä vajaan tunnin. Sitten saunaan, ja löylyjen jälkeen pesin hiukset ihan normaalisti. Yksi pesu riitti poistamaan öljyn hyvin.

Lopputulos oli oikein hyvä. Päänahka tuntuu paljon normaalimmalta, eikä se kiristä, kirvele ja hilseile enää. Hiuksissa en isoa eroa huomaa, ehkä hienoisen kuohkeuden lisääntymisen. Voi olla, että huonokuntoisemmissa hiuksissa ero olisi dramaattisempi. Mutta ilman muuta aion toistaa käsittelyn heti, jos päänahkaoireet palaavat. Oletettavasti ne palaavat. Ensin vaan pitää muistaa ostaa lisää manteliöljyä, sitä löytyy luontaistuotekaupan jääkaapista.

Törkyunia

Näin viime yönä taas outoa unta, idea oli samantyyppinen kuin unessa jo aiemmin tällä viikolla. Poltin tupakkaa, join viskiä, söin maksalaatikkoa ja ihmettelin, että enkös minä nämä jo lopettanut. Viime yönä unessa oli myös matoja ja toukkia ja kaikkea muuta ällöä ja törkyä koiranpaskasta ryvettyneihin viinapulloihin.

Ei kauhean yleviä tai henkistyneitä unikuvia. Tänään kerroin unestani sadhanan jälkeen muillekin, ja toinen kundaliinijoogaopettaja oli sitä mieltä, että kyseessä on puhdistumisunet. Vanhaa törkyä nousee esiin mennäkseen pois. Selitys kuulostaa hyvältä, hyväksyn sen mielihyvin. Ainakaan ne eivät ole mitään toiveunia, se on ihan varma. Mutta siihen niiden tulkitseminen tökkääkin, en oikein osaa sanoa mistä unissa on kysymys. Olkoot sitten puhdistumisunia, kun ei muuta tulkintaa pompsahda esiin.