Vintagelehti

Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin perustama 3HO julkaisi vanhan lehden numeron sivuillaan. Lehti on Beads of Truth, ja numero vuodelta 1971. Löytyy täältä. Todellinen helmi, sillä käsin ja kirjoituskoneella tehdyn lehden jutut kertovat siitä valtavasta innostuksesta, jonka Yogi Bhajan ja etenkin kundaliinijooga on herättänyt.

Minun suosikkijuttuni kyseisessä lehdessä on selostus Yogi Bhajanin tekemisistä. Hän on palannut matkaltaan Intiasta, ja promonnut esiintymistään yhdessä Grateful Deadin kanssa! 

Grateful Dead

 Minua jaksaa yhä uudelleen viehättää se, miten Yogi Bhajan on valinnut seuransa. Turhan nirso hän ei ole ollut, ainakaan ulkoisten asioiden suhteen, ja varmasti hän onkin nähnyt suoraan ihmisten sydämiin. Sinne kun muistaisi itsekin aina katseen kääntää, ja jättää kaiken epäoleellisen syrjään.

Arjen (ja pyhäpäivän) vaikeita asioita

Oikea ja vasen. Paljon helpompaa on erottaa toisistaan oikea ja väärä.

Numerot. Kaikki numerot. Erityisen vaikeaa on laskeminen, vaikka ei tarvitsisi laskea numeroita vaan vaikka neuleen silmukoita puikolla.

Myös kellonajat, vaikka aikaa katsoisi viisarikellosta. Digitaaliset kellonajat menevät tyystin yli hilseen. Kun ei hahmota niin ei hahmota. Myös viisarikello vaatii keskittymistä. Tänään lähdin puoli tuntia liian aikaisin paikallisen joogayhdistyksen hallituksen kokoukseen. Onneksi vain puoli tuntia.

Elämänvoima

Homeopaattini kanssa tuli puhe elämänvoimasta, kun hän mietti homeopaattisten valmisteiden eri potenssien sopivuutta minun elämänenergialleni. Tai miten elämänenergiani reagoi eri potensseihin, tai jotain, en muista tarkkaa sanamuotoa mutta ajatuksen kyllä. Homeopaattisia valmisteita on eri potensseja, jotka ovat vähän kuin eri voimakkuuksia, mutta eivät sitten ihan kuitenkaan. Eli ei voi verrata buranan eri voimakkuuksia ja homeopaattisen lääkkeen eri potensseja, ne toimivat eri tavoin.

Joka tapauksessa homeopaattini mainitsi, että jotkut asiakkaat pelästyvät, kun hän puhuu elämänvoimasta. Silti hän ei haluaisi puhua vain vastustuskyvystä silloin, kun kyse on elämänvoimasta. No eipä niin, elämänvoima on paljon laajempi asia kuin vain vastustuskyky.

En tiedä onko homeopatian ajatus elämänvoimasta ja joogan ajatus elämänenergiasta eli Pranasta ihan tismalleen samoja asioita, mutta todennäköisesti ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Prana on se, mikä meissä virtaa, kaikkien fyysisten ja kemiallisten virtausten lisäksi. Se energia, jolla on omat, lääketieteelle näkymättömät kanavansa. Jokainen sisäänhengitys tuo meidän elimistöön lisää Pranaa, ja sen lisäksi sitä saa ruuasta. Parhaimmillaan se kulkee ja virtaa meissä täysin vapaasti ja esteettä niitä omia kanaviaan pitkin, ihan jokaiseen soluun saakka. Pahimmillaan sen kulku on tukkeutunut ja tosi vaivalloista.

Kaikki jooga tähtää Pranan vapaaseen ja esteettömään kulkuun meissä. Mutta sitten on olemassa ihan oma joogan osa-alueensa, jonka nimi on pranayama, ja joka tarkoittaa hengitysharjoituksia. Hengitysharjoitukset keskittyvät Pranan kierrättämiseen kehossa. Asanat puolestaan suuntaavat Pranaa tiettyihin kehon kohtiin. Toisin sanoen asana eli kehon asettaminen tiettyyn asentoon suuntaa ja ohjaa hengityksen mukana tulevaa elämänenergiaa kehossa. Tämä on oikeastaan joogan perusperiaate: asetutaan asanaan ja hengitetään siinä. Tietenkään siinä ei ole vielä kaikki, vaan sitten on lisäksi paljon muutakin, mutta ei mennä nyt niihin. Pranaa voi ohjata myös ajatuksen avulla, esimerkiksi tietoisesti suuntaamalla hengitystä johonkin kehon kireään tai kipeään kohtaan. Ja juuri siksi mielikuvaharjoitukset ovat joogassa melkein yhtä tehokkaita ja kaikin puolin hyviä, jos jokin asana ei suju. Mielikuvaharjoituksen avulla elämänenergian virtaus muuttuu ikään kuin keho olisi asanassa, vaikka se ei olekaan.

Jos tällaiset jutut ovat ihan outoja, ei ole mikään ihme, että homeopaatin puhe elämänvoimasta pelottaa. Kuulostaahan se vähän siltä, että nyt puhutaan jostakin, jonka hiipuminen saa meidän kuolemaan. Ja niin se oikeastaan onkin. Mutta ehkä olisi hyvä tiedostaa myös, että elämänenergian virtauksessa voi olla monenlaisia mutkia ilman, että me olemme saman tien heittämässä lusikkaa nurkkaan. Tai lopettamassa hengitysharjoitusten tekemisen, kuten sielun kuolemattomuuteen uskovat joogit sanovat.

Tehokkuutta aamuharjoitukseen

Viime vuoden lopulla alkoi taas tuntua siltä, että olisi aika ottaa ohjelmaan So Purkh. Se on bani, jonka toistaminen 11 kertaa joka päivä 40 päivän ajan jollekin tai joillekin (enintään kerrallaan kolmelle) miehelle purkaa negatiivisuuden bania toistavan naisen ja miehen tai miesten välillä. Tällä naisen teolla on myös voima muuttaa mies pyhimykseksi. Tai sitten nainen voi kutsua tulevaa puolisoaan luokseen toistamalla tätä bania.

So purkh on ollut kerran aiemminkin osa aamuharjoitustani 40 päivän ajan. Vaikutukset olivat dramaattiset. En kerro yksityiskohdista, kyse on kuitenkin niin yksityisistä asioista, mutta viikko tai kaksi sen jälkeen, kun 40 päivää oli päättynyt, alkoi tapahtua. Eivätkä ne tapahtumat olleet siinä hetkessä ollenkaan mukavia, mutta pitkällä tähtäimellä ne olivat yksinomaan hyväksi.

Otin So purkhin taas elämääni heti vuoden ensimmäinen päivä. Se sattui juuri sopivasti kohdalle, ja auttaa minulle aina niin vaikeassa laskemisessa. Nyt on ihan todennäköistä, että osaan laskea koska 40 päivää on täynnä. Tosin ei se ole siltikään sanottua.

Minulla on äänite, jossa bani on resitoituna. Kuuntelen äänitettä yhdellä kuulokkeella, ja toistan mukana. Haluan kuulla myös oman ääneni, siksi en käytä kahta kuuloketta. 11 toistoa kestää aika tarkalleen puoli tuntia. Ja kun Japjin toistaminen kestää 15–20 minuuttia, ja minun aamuharjoitukseni kestää yhteensä noin tunnin, alkoi asanaharjoitus jäädä melkoisen lyhyeksi. Harmillisen lyhyeksi. Kunnes tajusin yksinkertaisen asian: voin tehdä helppoja, staattisia asanoita samalla kun toistan bania. Yksi toisto on juuri sopiva aika viivähtää asanassa. Asanoiden on kuitenkin oltava sillä tavalla yksinkertaisia, ettei niiden rakentaminen ja purkaminen vie paljon aikaa, ja että niissä viivähtäessään voi resitoida. Ei siis voi olla naamallaan pää kainalossa hengittämättä.

Se haittapuoli tässä tyylissä on – vaikka ei se välttämättä mikään haitta ole – että ei voi täysin uppoutua äänivärähtelyn vietäväksi, vaan on oltava sen verran tietoinen banin kulusta, että huomaa kun kierros tulee täyteen. No onhan siinä tauko, kyllä sen hoksaa. Ylipäänsä So purk on jollakin tavalla tosi hauska, äänitteessä se soljuu melkoisella vauhdilla, ja siinä on hassuja äänteitä. Oma suosikkikohtani on ”kar kiriaa khat karam karantaa”. Se maistuu hyvältä suussa, etenkin nopeasti toistettuna.

Avoimet ovet

Sanotaan, että kun yksi ovi ihmisen elämässä sulkeutuu, toinen tai vähän useampiakin avautuu. Avautuvien ovien määrä riippuu sanojasta, joillekin riittää se yksi, toiset puhuvat kymmenestä ja joku pistää peliin heti tuhat. Joka tapauksessa, idea on selvä. Ja juttuhan on se, että me jäämme usein tuijottelemaan niitä kiinni menneitä ovia, niin ettemme huomaa auenneita.

Nyt on tuntunut ovia menevän nenän edestä kiinni vähän enempikin, lähinnä työelämän saralla. Hyvin suunnitellut ja huolella valmistellut asiat eivät toteudukaan, ja ne työtehtävät (ja palkkiot!) menivät sivu suun. Muutkin hommat tuntuvat tyssäävän kuin näkymättömään seinään. Ei onneksi ihan kaikki, menee jotkut asiat eteenkin päin, mutta isot asiat tökkivät nyt urakalla. Tässä minä nyt sitten seison, pyörin ympyrää ja yritän nähdä niitä avautuneita ovia. Koputtelen ja kokeilen kahvoja.

Näyttää siltä, että se hindin kielen kurssi, jota ehdotin paikalliseen työväenopistoon, perutaan myös. Liian vähän ilmoittautuneita. No voi höh, niin kovasti kun olen sitä odottanut. Se on ollut minun kevään suunnitelmien valopilkku. Täytyy sitten keksiä valoa elämään jostain muualta.