Usko koetuksella

Nyt kuulkaa loppuu usko meikäläiseltä. Jokainen työhakemus vetää vesiperän, enkä käsitä miten me eletään vuodenvaihteen jälkeen. Tai siis näyttää siltä, että työttömyyskorvauksilla. Muutama joogatunti on järjestymässä keväälle, mutta se ei tässä tilanteessa paljon lämmitä.

Eihän tässä ole mitään järkeä.

Vanhojen kommenttien nostalgia

Puhelin vaihtui jokin aika sitten, ja uuteen puhelimeen tuli myös gmail-osoite, joka tarvittiin tämän blogin luomiseen. Siellä olikin jostain minulle tuntemattomasta syystä kaikki ne kommentit, joita te lukijat lähetitte tänne vuosina 2012–2014. Olivat säilyneet serverillä, vaikka mielestäni olin poistanut ne sieltä. Vaan eivät olleet poistuneet. Nyt toivottavasti ovat.

En lukenut kommentteja, mutta jo ihan kirjoittajien nimimerkkejä viestien otsikoissa katsellessa tuli tosi nostalginen olo. Kuin olisi tavannut vanhoja tuttuja vuosien takaa, ja niinhän se vähän menikin. Silloin vielä keskustelua syntyi ja postauksia kommentoitiin. Ymmärrän ihan hyvin, että maailma ja some on nyt eri, enää ei ole sellaista kuin ennen ja hyvä niin.

Kateus

Mistä tätä ajatusten tippaleipää nyt pitäisi lähteä purkamaan? Siitä, että suomalaisten väitetään olevan erityisen kateellista kansaa? Se on muuten väite, johon en usko ollenkaan. Voi toki olla, että moni suomalainen haluaa jotakin, mitä naapurillakin on, mutta eihän se ole välttämättä kateutta.

Kateus on epämiellyttävä tunne, joka pistää ainakin minua vähän yllättäen ja tilanteissa, joissa en sitä odota. Ainakin viime aikoina se on päässyt tuikkaamaan pari kertaa ikävästi. Tapausten jälkeen olen miettinyt kovasti, että mitä sille voisi tehdä. Ja taas jonkinlainen vastaus löytyi yllättävästä paikasta (somesta) universumin järjestämänä. Tai niin ainakin haluan uskoa. Some/universumi muistutti, ensinnäkin, että tunteisiinsa ei kannata kiinnittyä. Ne voi heijastaa eteensä kuin kankaalle, ja katsella tutkiskellen, ilman että niihin samastuu. Niin tarkastellen kateudella on jokin viesti. Jotakin se yrittää kertoa, mutta mitä?

Toinen somen/universumin vastaus sanoi, että kateus kertoo siitä, että meidän pitää vahvistaa jotakin itsessämme. No nyt ollaan jo vähän paremmin asiassa, mutta vielä pitäisi tietää, että mitä tässä nyt oikein vahvistetaan. Se on ratkaistava ennen kuin voi ryhtyä hommiin.

Kovasti mietin myös sitä havaintoa, että viimeksi kateuden piikin pistäessä huomasin joidenkin toisten ihmisten tekevän jotakin. En ollut kateellinen siitä mitä he tekivät, sillä itse asiassa olisin vastaavassa tilanteessa toiminut toisin. Tai siis että minä en olisi tehnyt niin, enkä haluaisi tehdä niin, enkä haluaisi olla ihminen joka toimii niin. Mutta mistä minä sitten olin kateellinen ja miksi, se tässä ihmetyttää.