Lopetuksia ja aloitus

Sain tänään viimeisteltyä kundaliinijoogaopettajien opettajamanuaalin viimeiset käännökset. Se taitaa nyt olla valmis minun osaltani. Työtä toki jatkavat muut. Tekstikirjan vaiheesta en nyt juuri tiedä, että tuleeko siitä minulle vielä jotakin käännettävää. Kyse on siis uudesta versiosta, josta Yogi Bhajan on deletoitu.

 Ylihuomenna loppuu tämän syksyn osalta joogaryhmä, jota olen opettanut. Ryhmä on ollut pieni, ihan jo koronankin takia, ja välillä olosuhteet ovat olleet hankalat. Etenkin silloin, kun ohje on ollut joogata maski päässä. Mutta siitäkin on selvitty, ja aina on löytynyt sopiva harjoitus. Koronasta johtuen tänä syksynä on mantrattu äärimmäisen vähän, ja kaikki harjoitukset on pitänyt valita erityisellä huolella. Katsotaan mitä tapahtuu keväällä, ryhmän olisi tarkoitus jatkaa.

Mietin kovasti, mikä on joogan merkitys minulle tänä aikana. Se on muuttunut aiemmasta, enää jooga ei täytä elämääni niin kuin ennen. Niin on varmasti hyvä. Ehkä tätä asiaa pitää ruotia kokonaisen postauksen verran joskus tulevaisuudessa.

Koskakohan tämä blogi mahtaa loppua? 

Iloinen ja jännittävä uutinen on se, että olen saanut työpaikan ensi vuodeksi toiselta puolelta Suomea. Koronatilanteesta riippuu, onko ensi vuosi reissaamista sinne ja takaisin vai samaa kotisohvalla istumista, jota olen treenannut maaliskuusta lähtien. Katsotaan, oli se sitten kumpaa vaan, tai jotakin muuta, otan vastaan kiitollisena. Molemmissa on hyvät puolensa. Onneksi minun ei tarvitse valita.

Jooga ja QAnon

Ensin someen alkoi ilmestyä ihan kummallisia ja hämmentäviä postauksia suht järkevinä pitämiltäni kanssajoogaajilta. Sitten ilmiö sai nimen, QAnon, josta osa joogeista halusi sanoutua irti. Sitten riideltiin somessa vähän aikaa, ihmeteltiin että eikö kaikilla saa olla oma mielipiteensä ja niin edelleen. No saa, mutta kannattaa olla tietoinen siitä, kenen asiaa ajaa ja millaisia seurauksia omalla somekäyttäytymisellä ja ajatusmaailmalla voi olla.

Tästä kaikesta minun piti kirjoittaa, mutta Matti Rautajoki ehti ensin. Lukekaa ihmeessä, hän pukee sanoiksi asioita ja ajatuksia paljon paremmin kuin minä olisin koskaan pystynyt. Siis täällä.

Käännöstyöstä

En halua ihan hirveän paljon kirjoittaa keskeneräisestä työstä, mutta ehkä kuitenkin jotakin. Kyseessä siis kundaliinijoogaopettajien opettajamanuaalit; harjoituskirja ja tekstikirja. Minulle annetun osuuden kääntäminen on edennyt hitaasti mutta varmasti. Pyrin kääntämään joka arkiaamu noin tunnin verran, ja joskus hetken myös viikonloppuisin, jos huvittaa. Kesän lopussa sain käännettyä oman osuuteni harjoituskirjasta. Olin tosi tyytyväinen, että kääntäminen loppui. Siinä vaiheessa se alkoi jo maistua puulta.

Kunnes sitten kävi ilmi, että toinen kääntäjä ei henkilökohtaisen tilanteensa takia ollut kääntänyt omaa osuuttaan ollenkaan. Minulta kysyttiin, käännänkö hänenkin osuutensa harjoituskirjasta. Totta kai. Onneksi olin saanut pitää hetken taukoa, sillä se teki hyvää ja kääntäminen oli ja on hauskaa jälleen. Ja ehkä alan jotenkin myös rutinoitua. Sen kyllä huomaan, että kääntäminen verottaa tämän blogin päivittämistä, sille ei voi mitään.

Suuren suuri ei ole rahallinen korvaus, jonka kääntämisestä saamme. Niin iso osa siitä menee veroihin. Mukavaa silti, että edes jotakin. Se kannustaa jatkamaan niinä hetkinä, kun ei muuten oikein jaksaisi.

Olemme saaneet myös tekstikirjan muokatun version sen lopullista kääntämistä varten. Tekstistä on häivytetty Yogi Bhajan lähes kokonaan. Perehdyn siihen, kunhan saan loputkin harjoitukset käännettyä.

Oma joogaryhmä jälleen

Tänä syksynä minulla on oma kundaliinijoogaryhmä paikallisessa opistossa. Koska ajat ovat koronan takia vähän kummalliset, ryhmään ei ihan ilmoittautunut minimimäärää ihmisiä, mutta saimme silti luvan aloittaa. Ja hyvä niin, ryhmä on mainio. Siellä on jokunen kokeneempi kundaliinijoogi, mutta muutama sellainenkin, joka ei ole koskaan harjoittanut kundista. Eli oikein hyvä sekoitus eri tasoisia ihmisiä. Ja erilaisia kehoja, toisille ovat toiset asiat vähän hankalia, ja muille sitten jotkut muut. Se, joka on notkea kuin räsynukke, ei jaksa kannatella kehoaan niin kuin vähän jäykempi.

Opettaminen on taas tosi kivaa, niin kuin aina. Se täyttää kiitollisuudella ja tunteella, että on tosi etuoikeutettu. Meillä on ollut jo kolme tuntia, eli on päästy hyvään vauhtiin ja alkeet on nyt jo kaikilla hallussa. Katsotaan mihin asti päästään. Hyvin intuitiivisesti mennään, en oikein osaa muulla tavalla opettaa.

Olin lupautunut pitämään myös lyhyemmän eli neljän kerran kurssin rauhallista ja lempeää joogaa pienelle erityisryhmälle, mutta se siirtyi keväälle. Ei löytynyt sopivaa tilaa, jossa olisi mahdollista pitää tarpeeksi turvaväliä muihin. Katsotaan millaista aikaa eletään keväällä, eli onnistuuko silloin. Erityisryhmä kuulostaa jännittävältä, kun en etukäteen tiedä mitä he pystyvät tekemään ja mitä eivät. Ainakin hengitysharjoituksia, jos eivät muuta.

Irti rutiineista

Tänään oli ensimmäinen kerta yhdeksään vuoteen, kun en lukenut aamulla (tai herättyäni) Japji Sahibia.

Viime aikoina on tullut taas jotenkin pintaan se kokemus, että olen ihan joka porukassa se outo ja ulkopuolinen. Odd one out, niin kuin englanninkieliset sanovat. Enkä vaan outo, vaan monien mielestä myös pelottava. En useinkaan käsitä miksi. Pikkulapset alkavat kiljua kauhuissaan, jos heidän vanhempansa antavat lapsen syliini. Koirat alkavat käyttäytyä oudosti. Ja sitä rataa.

Usein asia vaan on niin, mutta viime aikoina asia on alkanut häiritä. Mainitsin tästä henkilölle, joka näkee, kuulee ja aistii muutenkin asioita, jotka ovat minulta piilossa. Hän totesi, että jossakin edellisessä elämässäni olen ollut varsinainen tiukkis, sekä omani että muiden henkisen elämän suhteen. Hän sanoi, että se heijastuu vielä tähän elämään, ja pelottaa monia. Tunnistan kyllä sen puolen itsessäni tosi hyvin, vieläkin, vaikka pehmenen ja lepsuunnun koko ajan. Hän totesi myös, että jos hän olisi minä, hän jättäisi pois kaikki päiväjärjestykset ja muut, jos vaan mahdollista. Edes 1000 päivän sadhana ei ole minulle mikään juttu vaan lastenleikkiä, eikä minun tarvitse harjoitella sellaista kurinalaisuutta. Osaan jo. Parempi olisi harjoitella jotakin muuta, vaikka hetkessä elämistä ja läsnäoloa.

Hänen neuvonsa tavoitti jotakin, joka oli muhinut minun takaraivossani jo hetken aikaa. Mutta ajatus oman aamuharjoituksen jättämisestä ei ole mitenkään helppo. Mitä minä sitten teen? Päätin, että jatkan edelleen aamuharjoitustani arkipäivisin jossain muodossa, jos siltä tuntuu. Ihan sama mitä teen, mutta se on niin kaunis hetki päivästä, etten halua päästää siitä irti. Viikonloppuisin sen sijaan voin vaikka nukkua tai muuten laiskotella. Jättää Japji Sahibin lukematta tai lukea, kumpi vaan sopii hetkeen paremmin. Niinpä se jäi tänään ensimmäistä kertaa vuosikausiin pois. Ehkä sen lukemisesta oli tullut jo liian tiukka tapa, josta en voinut päästää irti, koska olin jatkanut sitä niin pitkään. Olin jäänyt jumiin sen jatkamiseen. Nyt rutiini on katkaistu, ja voin aamuisin päättää, haluanko lukea sen lukemisen kokemuksen takia sen sijaan, että tekisin sen jotenkin automaattisesti.

Mitä muuta ystäväni neuvot tarkoittavat – en vielä tiedä. Katselen ja kuulostelen. Ymmärrän hyvin hänen pointtinsa, vaikka noin yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että rutiinit ovat hyvästä ja vapauttavat paljon energiaa johonkin muuhun. Samalla ne tietenkin jäykistävät. Eli jonkinlainen paradoksi tässä, ja jokaisen löydettävä oma tasapainonsa rutiinien ja spontaaniuden välillä.

Puuhapäivitys

Nyt onkin hyvä hetki päivittää blogia. Yleensä tunti arkiaamuisin heti aamuharjoituksen jälkeen ja ennen aamiaista, eli klo 6–7 on varattu joogaopettajien manuaalin kääntämiseen. Nyt kuitenkin sain minulle varatut osat käännettyä, ja odottelen että tuleeko käännettävää lisää. Tai kyllä sitä tulee lisää, mutta kysymys on, että missä vaiheessa.

Varmistui myös sellainen asia, että alan ohjata joogatunteja paikallisessa opistossa. Tunnille ei ole ihan niin montaa ilmoittautunutta kuin pitäisi olla, mutta sain kuulla, että näin poikkeusoloissa tunti voidaan silti toteuttaa. Kivaa! Vakituntia minulla ei olekaan ollut vuosikausiin. Nyt siis tiedän mitä teen koko syksyn maanantaisin klo 15–16.30.

Noin muuten päivätyöt jatkuvat edelleen pääsääntöisesti kotisohvalla. Juuri eilen tuli viestiä, että työpaikalla on ollut jokin altistus. Se nyt ei sitten onneksi koske minua, vaikka olenkin välillä piipahtanut töissä kastelemassa kukat, tulostamassa ja hakemassa jotain kirjoja tai papereita. Niillä reissuilla en ole ollut tekemisissä kenenkään kanssa. Pari päivää sitten kävin kylläkin esihenkilön kanssa kehityskeskustelun ihan livenä, mutta tuskin se on altistanut yhtään mihinkään.

Auts!

Viime postauksesta alkanut rinta-teema näköjään jatkuu. Ei kovin pitkästi kuitenkaan, mutta sen sanon, että voi hyvät hyssykät miten voi mammografia sattua. Ei ollut mukavaa touhua se.

Mutta muuten todettakoon, että hengissä ollaan, lomat on pidetty ja syksy alkaa taas hiipiä tänne. Työnteki kotisohvalla jatkuu, mutta energia on ihan erilainen kuin keväällä.

Yogi Bhajanin toimia on tutkittu ja niistä kirjoitettu raportti. En nyt linkkaa sitä tänne, mutta olen ihan varma että löydätte sen helposti. Silmäilin raporttia, se on aika pitkä, liki 80 sivua, ja onhan siellä kaikenlaista.

Yogi Bhajanin syntymäpäivä taisi mennä ohi ilman suurempia juhlia tai häppeninkejä. Onkohan ihmiset kokoontuneet yhteen meditoimaan niin kuin ennen oli tapana? Ehkä jossain, en tiedä.