Kanssajoogaajan kanssa oli puhetta
tavaran hävittämisestä. Siitä, että viime aikoina, ja minun kohdalla se
tarkoittaa jo montaa vuotta, on pyrkimyksenä ollut päästä turhasta tavarasta ja
materiasta ylipäänsä eroon. Kanssajoogaaja esitti asian kutakuinkin niin, että
me kiinnitämme oman olemassaolomme materiaan. Ikään kuin materian keräily
varmistaisi sen, että me olemme olemassa. Tai ainakin määrittäisi sen, ketä me
olemme.
Jotkut irrottautuvat joogainnostuksissaan
materiasta kokonaan: kantavat kodin irtaimiston ovesta ulos ja aloittavat
tyhjästä. Sellaisiakin joogaajia olen tavannut. Ehkä se sopii jollekulle, mutta
aika ääriliike se on. Tarkoituksena kun kuitenkin on pyrkiä kohtuuteen.
Näistä kysymyksistä ainakin noin
laajassa mielessä on kyse Onnen ja runsauden joogaa –kirjassa. Loppujen lopuksi
onnellisessa ja runsaassa elämässä kun on kyse kahdesta asiasta. Siitä, että ei
enää halua kaikkea – että uskoo olevansa olemassa ilman jatkuvaa materian ja
ei-materian saavuttamista ja hankkimista itselleen. Ja sitten toisaalta myös
siitä, että kun haluaa jotakin, lakkaa juoksemasta sen perässä, istuu alas ja
hengittää, niin että kaikki voi tulla luokse. Kaikki se, mitä haluaa ja minkä
perässä juokseminen saa sen vaan kaikkoamaan meidän ulottumattomiin. Sen me
voimme saada. Eikä näiden kahden välillä ole ristiriitaa: me lakkaamme
haluamasta yhä useampia asioita. Mutta vielä jää jotakin, puhtaat ja lämpimät
vaatteet kuitenkin, ruokaa vatsaan. Perustarpeiden täyttämistä me haluamme, jos
emme muuta. Ja vaikka haluaisimme muutakin, ei sekään ole mikään ongelma tai
paha asia. Jos se kohtuus pysyy matkassa.
Onnen ja runsauden joogaa –kirja on
ollut myynnissä reilun kuukauden. Niistä 200 kirjasta, jotka minä ensiostona ostin
jotta kirja ylipäänsä toteutui, on jäljellä puolet. Vaan puolet enää! Juuri
tänään pakkasin postitusta varten 12 kirjaa, jotka lähtevät yhdelle
kundaliinijoogaopettajalle. Hän on mainostanut kirjaa omassa joogaryhmässään,
ja sieltä tuli mukava tilaus. Eikä hän ole ainoa, myös muut joogaopettajat ovat
auttaneet kirjan myynnissä tosi paljon. Kiitos kaikille siitä.
Edullisimmin kirjaa taitaa saada
Booky-verkkokirjakaupasta. Minä en pysty sen kanssa kilpailemaan hinnasta.
2 kommenttia:
Materiasta luopumisessa on toinenkin puoli, joka (ehkäpä mielen juonena?) älähtää että olen epäkiitollinen heittäessäni surutta menemään sitä mitä olen saanut. Tämä häiritsee ponnistelujani raivata tilaa mm. vaatekomeroihin, onhan olemassa vaara että äidyn ostamaan jotain uutta tilalle. Niin, ehkäpä mieleni käyttää näin guruni sanoja hyväkseen kun guru suosittelee vanhan kunnostamista ja kunnioittamista ja näin omistamisen halu jatkaa kytemistä sisimmässäni.
Kirjuri, kiva kuulla sinusta. Tunnistan hyvin epäkiitollisuuden ajatuksen - etenkin lahjojen hävittämisen suhteen. Jos joku on jotakin minulle antanut, minun pitäisi osoittaa kunnioitusta toisen lahjaa kohtaan ja säilyttää se maailman tappiin. Vaikka en välittäisi siitä yhtään, en käyttäisi sitä koskaan jne. Tästä ajatuksesta olen pyrkinyt eroon, ja laittanut lahjat kiertoon.
Toinen hidaste materian raivaamisessa on se, etten haluaisi hävittää kelpoisaa tavaraa kaatopaikalle. Ehkä se liittyy siihen vanhan kunnostamiseen ja kunnioittamiseen. Tietyt tavarat, kuten kirjat ja vaatteet on helppo kierrättää eteenpäin, mutta sitten on paljon sellaista, josta eroon pääseminen ekologisesti on hankalampaa. Pitäisi ponnistella, ja siksi se vähän jää... No, en minä kaikkea tavaraa ole hetkessä kerännytkään, joten kai hävittämiseenkin voi käyttää jokusen vuoden.
Lähetä kommentti