Kun Dharam Kaur piti lauantaina
workshopin, hän totesi, ettei luovuttaminen oikeastaan ole mikään vaihtoehto
kundaliinijoogassa. Luovuttamisen sijaan voi tehdä vain vähän, tai vielä
vähemmän. Hän vertasi kundaliinijoogaharjoituksia sokerin karamellisointiin.
Hauskaa, sillä Sat Hari Singh vertasi kundaliinijoogaharjoituksia joskus
vedenkeittimeen. Molemmat vertaukset ovat samasta maailmasta, keittiöstä.
Dharam totesi, että jos sokeria
yrittää karamellisoida, mutta nostaa pannun vähän väliä pois kuumalta liedeltä,
ei mitään ehdi tapahtua. Sokeri ei muutu miksikään. Sen pitää vaan antaa olla
siinä liedellä niin kauan, että sokeri alkaa sulaa ja karamellisoitua. Sama
meidän harjoitusten kanssa: niitä pitää vaan tehdä tietty aika, että muutos
tapahtuu. Niistä on mentävä läpi. Ja kun niistä on mennyt läpi, kun sokeri on
muuttunut karamelliksi, on muutos peruuttamaton. Karamellista ei enää saa
sokeria.
Tämä varmasti pitää paikkansa
monellakin tasolla. Mutta jos ajattelee vaikka vaan meidän aivoja, niin
tutkijat ovat todenneet, että meditointi saa aikaan pysyviä muutoksia aivoissa.
Lihakset ja voima voivat mennä ja tulla harjoitusten tekemisen ja tekemättä
jättämisen mukaan, mutta monilla muilla tasoilla, kuten juuri aivoissa,
harjoitusten vaikutukset pysyvät. Siksi joogata kannattaa edes vähän, edes
joskus.
Niin, ja se kriya jonka Dharamin
kanssa teimme, oli Exercise Set for Relaxation and Releasing Fear.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti