Siippa pysi
tuomaan kaupasta kaksi olutta, yhden ykkösoluen ja toisen kolmosoluen
ruokajuomaksi. Toki toin samalla kun muutenkin kävin ruokaostoksilla. Mutta
kassalla alkoi kaduttaa: liian myöhään huomasin, että edelläni oli joogasta
tuttu ihminen. Ja sitten alkoi nolottaa omat ostokseni, tai siis lähinnä oluet.
Teki mieli alkaa kertoa, että ei nämä minulle ole, ja että toinen on sitä
paitsi ykkönen. Sekös vasta selittelyltä olisi kuulostanut, ja siltä, että
minulla oli huono omatunto oluista. Joten ei kun pää pystyyn vaan, ja nolot
ajatukset pellolle. Eikä se edellä ollut joogaihminen tainnut vilkaistakaan
minun ostoksia.
6 kommenttia:
Hahhaa. Tästä tuli mieleeni, kun oltiin sieniretkellä metsässä 70v äitini kanssa. Äiti on luonnonsuojelija henkeen ja vereen ja kun kohdalle sattui tyhjä kaljapullo maassa, se tietenkin poimittiin mukaan kierrätettäväksi. Seuraavaksi kuitenkin äiti alkoi pohtia mitähän vastaantulevat ihmiset mahtavat ajatella "hänen" kaljapullostaan sienikorissa? Kaikkee me pohditaankin :) Kiitos kirjoituksesi, hauskat muistot tulivat mieleen. :)
Hahaha! Juuri näin :D
Mites muuten, herättääkö liha ostoskorissa samanlaisia väristyksiä? :-)
Hyvä kysymys, tätä piti oikein miettiä. Mutta ei se samanlaisia herätä. Toki outoa on ostaa lihaa, jos olen yksin kaupassa, mutta ei se tunnu yhtä paheelliselta ja selitystä vaativalta kuin olut.
Kun minä menen uimaan uimahalliin, laitan aina kamani (olenpa siellä lapsen kanssa tai ilman) Alkon muovikassiin. Se on taatusti ainoa Alkon muovikassi koko paikassa, joten omansa löytää kymmenien kassien seasta helposti :)
Aivan mahtavaa, Minttu. Pitäisiköhän mennä ostamaan alkosta muovikasseja, ja vaikka useampia kerrallaan :D
Lähetä kommentti