Universumi järjestelee

Kanssajoogaajan kanssa on tullut ihan tavalliseksi tavaksi todeta, että universumi järjestää, kun tuntuu että jokin asia ei ole ihan kohdallaan mutta ei oikein tiedä mitä itse voisi tehdä. Ja kun pysähtyy katsomaan, niin niinhän universumi tekeekin. Se järjestelee mitä ihmeellisempiä asioita: kaipaamani kirja osuu tielleni, kysymyksiin tulee vastaus sähköpostilla toiselta puolen maailmaa. Kiitos siitä. Välillä jo melkein huolestuttaa, että miten universumilla onkin aikaa järjestellä minun pieniä ja arkisia asioita, kun maailmassa olisi kaikkea muutakin. Mutta mikään asia ei näytä olevan liian pieni järjestettäväksi.

Toki universumi järjestelee isojakin asioita. Todennäköisesti ne ovat monesti niin isoja, etten minä edes tajua millaisia kuvioita niihin asioihin liittyy ja mitä niiden takana on. Ehkä minun ei tarvitsekaan, vaikka uteliainen olekin. Ehkä osa niistä hahmottuu ajan mittaan, ehkä ei.

Varmaan huomaattekin, että minä puhun universumista vähän samaan tapaan kuin jotkut puhuvat jumalasta. Mutta ei mennä siihen asiaan nyt.

Kaikella tällä yritän pohjustaa hämmennystäni siitä, millaisen suhteen olen saanut luoda nuoreen intialaismieheen GS:ään. Ehkä muistattekin hänet, olen maininnut hänet joskus aiemmin. Hänestä on sähköpostikeskustelujemme myötä tullut minulle kuin oma poika. En tiedä miksi universumi on meidät yhteisen ystävämme kautta toisillemme esitellyt, mutta sen tiedän, että jokin kuvio tässä nyt rakentuu. Tai ehkä se on jo olemassa, kirkkaana ja selkeänä, minä en vain näe sitä.  Vaikka sähköpostiviestimme ovat pullollaan kielivaikeuksia ja väärinkäsityksiäkin, on meidän välillämme käsittämättömän voimakas yhteys. Yhdessä vaiheessa, närkästykseni hetkellä, yritin lopettaa sähköpostiyhteyttämme, mutta se vaan ei suostunut loppumaan. Ei sitten. Katsotaan mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Minulla on usko ja luja luottamus siihen, että universumi tietää mitä se on puuhastelemassa.

Yksi iso ideologinen juttu on myös se, että kaikkien tällaisten kokemusten jälkeen, kun löydän itselleni välittömästi tärkeitä ihmisiä toiselta puolen maailmaa, tai kun tapaan heitä täällä ja tunnen saman tien tuttuuden ja lämmön, kaikkien näiden kokemusten jälkeen, ja niitä on paljon, on vaikea ajatella, että me todella tapaisimme ensimmäistä kertaa. Sen tiedn, että me emme ole tavanneet aiemmin tässä elämässä. Mutta ajatus siitä, että me emme olisi tavanneet koskaan missään, on täysin mahdoton.