Olin tänään kollegoiden kanssa
työlounaalla intialaisessa ravintolassa. Sinne tai oikeastaan niihin on helppo
sopia tapaamisia, koska tietää varmasti saavansa hyvää kasvisruokaa. Huomenna
lounastan toisessa intialaisessa ravintolassa ystäväni kanssa. Siellä syömme
myös lauantaina vähän isommalla porukalla kundaliinijoogaopettajia.
Olen siinä käsityksessä, että
Intiassa jonkinlainen normi on kasvissyöjä, joka ei syö mitään lihaa, kalaa tai
munia. Tällainen henkilö on lyhyesti veg. Sitten on niitä, jotka syövät joko
munia, kalaa tai lihaa, tai jotakin näistä. Tällainen henkilö on tietenkin
non-veg. Tällaisia asiakkaita ravintolat houkuttelevat ilmoittamalla, että ne
tarjoavat myös non-veg -ruokaa. Ravintolat siis ilmottavat erikseen, jos niillä
on tarjolla tällaista ruokaa, kun taas meillä perusruoka ja kaiken lähtökohta
on sekasyöjien ruoka, ja sitten on kasvissyöjille kasvisravintolat erikseen.
Tässä on iso kulttuurinen ero.
Koska minä syön toisinaan kananmunia,
minä olen non-veg, joka ei syö lihaa tai kalaa. Tai sitten minua voi kutsua
lakto-ovovegetaristiksi. Vähän monimutkaisia lokerointeja molemmat. Viime
aikoina on ihan ohikiitävästi välähtänyt mielessä, että mitäköhän vaatisi munista
luopuminen. Ainakin matkoilla se voisi olla hankalaa, tietenkin riippuen siitä,
mihin matkustaa. Saattaa olla, että jatkan asian miettimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti