Simran

Sain yllättäen GS:ltä skypeviestin, että he ovat aloittamassa päivittäisen simraninsa nyt, haluanko liittyä heidän joukkoonsa. Vastasin kyllä.

Simran tarkoittaa sikheille jumalan nimen toistamista, jotta he pääsisivät lähemmäksi jumalaa. Joogan näkökulmasta simran muistuttaa kovasti meditointia, mutta en ole ihan varma hyväksyisivätkö sikhit tällaista nimitystä simranista. Tekniikka on yhsinkertainen ja se oli minulle entuudestaan tuttu. Ehdin skypessä kysäistä koska he lopettavat, ja sitten mentiin. Minä täällä Suomessa, meidän yläkerrassa omalla joogamatollani, ja he siellä Intiassa. En tiedä ketä kaikkia heitä oli simrania tekemässä, mutta ainakin GS ja hänen isänsä, ehkä muitakin. Tunsin heidän läsnäolonsa hyvin voimakkaasti. Hassuinta oli, että aluksi minua vähän jännitti GS:n isä, josta en tiedä juuri mitään. Ehkä sekin kertoo yhteyden voimakkuudesta, sillä ei kai minulla olisi ollut mitään syytä jännittää jotakuta, joka tekee Intiassa samaa asiaa kuin minä täällä, jos yhteyttä ei olisi ollut.

Jatkoin simrania tunnin, noin tunnista GS oli ennen skype-yhteyden katkaisemista puhunut. Tuntui, että olisin helposti voinut ja halunnutkin jatkaa pidempään. Mutta en jatkanut, aloin jo vähän epäillä, että siippa kaipaa minua alakerrassa, sillä hän ei tiennyt että olin meditoimassa. Olin oikeassa.

Mutta niin hyvältä ja oikealta kuin simran yhdessä muiden kanssa tuntuikin, tunsin oloni pian sen jälkeen niin yksinäiseksi ja erilliseksi, että oikein itketti. Jälkeenpäin kuulin, että muut olivat jatkaneet simrania yli puolitoista tuntia. Oletan, että yksinäisyyteni johtui siitä; yhteyden katkaisemisesta muihin kun muut olivat vielä simranin tiloissa. Ja oman sisimpäni kaipuusta takaisin heidän yhteyteensä.

Toivottavasti minut kutsutaan mukaan toistekin. Ja toivottavasti minulla on silloin mahdollisuus päättää simran yhtä aikaa muiden kanssa.