Joogasta luopumisesta

Onnen ja runsauden joogaa –kirjan ilmestyminen ja markkinointi on ollut hyvä tekosyy ottaa yhteyttä niihin, joiden kanssa olin aikoinaan kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa. Meitä oli silloin jo pieni porukka, kooltaan vähän vaihteleva koska jotkut lopettivat heti alkuunsa, toiset vähän myöhemmin ja joku tuli kesken mukaan mutta lopetti silti kesken. En enää muista kuinka monta meitä valmistui, mutta nyt näyttää siltä, että enää kolme meistä opettaa kundaliinijoogaa. Eikä siinä mitään, ei kaikkien koulutuksen käyneiden tarvitse opettaa. Koulutus on varmasti antoisa, vaikka ei aikoisi opettaa joogaa ikipäivinä.

Yksi kollega kertoi, että hän on jättänyt kundaliinijoogan kokonaan taakseen. Toisin sanoen hän ei harjoita enää lainkaan joogaa, vaikka henkistä polkua kulkee edelleen. Kuvittelen ymmärtäväni hänen ratkaisunsa täysin, vaikka ajatus kundaliinijoogan jättämiseltä tuntuu aika hassulta. Etenkin silloin, kun jooga on ollut ihan keskeinen osa elämää ja arkea. Mutta ehkä jooga on silloin tehnyt tehtävänsä, ja on aika siirtyä jollakin tavalla eteenpäin, tai johonkin suuntaan, mikä se ikinä onkaan.

Minä en ole koskaan vakavissani harkinnut joogasta luopumista. Toki olen ajatuksella leikitellyt, ja miettinyt että mitä minulla sitten olisi. Jos luopuisin harjoituksesta, jäisi kuitenkin se filosofinen perusta, jolle maailmankatsomukseni rakennan. Ja monet arkiset asiat. Eli mistä loppujen lopuksi luopuisin, jos luopuisin joogasta? En oikeastaan tiedä.